"Itä-Suomen on päästävä eroon alikehityksen kierteestä"
23.11.2023
Sami Moisio (toinen oik.) keskusteli seminaarissa aluekehitysjohtaja Satu Vehreävesan, aluekehityspäällikkö Heikki Sirviön ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Toni Ahlqvistin kanssa.
Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio herättelee Itä-Suomen maakuntia kiinnittämään huomiota krooniseksi kehittyneeseen investointivajeeseen ja kasvuodotusten puutteeseen. Hän pitää julkisia ja yksityisiä investointeja tärkeimpänä yksittäisenä aluekehitystekijänä.
– Tässä on tosi kyseessä. Itä-Suomen aluekehityksen suunta on saatava kääntymään. Jos tällaiset asiat jatkuvat pitkään, niillä on erittäin hankalia kerrannaisvaikutuksia alueen kehitykseen.
Moision mielestä syy nykytilanteeseen on yksinkertainen. Itäistä Suomea varjostaa suotuisan aluekehityksen kääntöpuoli.
– Itä-Suomessa on käynnissä niin sanottu alikehityksen kierre. Tämä perustuu siihen, mitä itäsuomalaiset ovat itse sanoneet. Toki se tiedetään myös puhtaasti tilastoaineistosta, että nämä asiat ovat olemassa olevia ja ne eivät ole ollenkaan tämän alueen kannalta suotuisia.
Moisio viittaa viime helmikuussa julkaistuun itäisen Suomen kehittämisvisioon, joka syntyi aluekehittäjien, yritysten, järjestöjen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajien kommenttien ja pyöreän pöydän keskustelujen pohjalta.
– Tästä alikehityksen kierteestä on ehdottomasti päästävä eroon. Jos ei niin käy, pidemmällä aikavälillä Itä-Suomen kehitys on itse itseään vahvistavaa ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että tilanne on nykyistä huonompi.
Alikehityksen kierre ei ole käsitteenä uusi. Se mainitaan muun muassa kaksi vuotta sitten julkaistussa raportissa, jota Moisio on ollut laatimassa yhdessä kolmen muun tutkijan kanssa.
Raportin mukaan Suomen aluerakenne on polarisoitumassa. Samaan aikaan kun suurimmat kaupungit kasvavat, pienet ja keskisuuret kaupungit sekä maaseutu ovat ajautumassa vähenevän väestön ja heikkenevän taloudellisen toimeliaisuuden muodostamaan alikehityksen kierteeseen.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa raportissa Suomen aluekehityksen mahdollisia tulevaisuuskuvia on tarkasteltu neljän erilaisen skenaarion kautta. Vuoteen 2040 asti ulottuvien skenaarioiden mukaan aluekehitys voi olla globaalisti valikoitunutta, raaka-aineisiin ja turismiin keskittynyttä, tilkkutäkkimäistä tai tasapainoista.
Tarvitaan pitkää sihtiä ja yhteistyötä
Itä-Suomen suunnan kääntämiseksi Moisio tarjoaa ratkaisuksi ajattelutavan muutosta kahdella tapaa. Kehitystä on tarkasteltava pitkällä aikavälillä ja yksittäistä kuntaa tai maakuntaa laajempana alueena.
– Aluekehityksen muutokset ovat aina pitkäaikaisia, joten on lähdettävä rakentamaan pitkäaikaista muutosta. Tämä edellyttää pitkää sihtiä. 10–15 vuotta on vasta keskipitkä aikajänne.
Toiseksi Itä-Suomi on hänen mielestään nähtävä aidosti yhtenäisenä aluekokonaisuutena, vaikka pohjimmiltaan se on hyvin heterogeeninen.
– Yhteistyötä tulisi vahvistaa siten, että pienten alueiden kuvioista siirrytään ajattelemaan koko Itä-Suomen kehittämistä. Se vaatii paikallisilta ja alueellisilta toimijoilta vakavaa pohdintaa siitä, miten yhteistyötä on mahdollista tehdä koko Itä-Suomen hyväksi.
– Mahdollisuuksia täällä on vaikka kuinka paljon. Kyse ei ole Itä-Suomen, Pohjois-Savon eikä ainakaan Kuopion kaupunkiseudun osalta siitä, että suuri peli olisi menetetty, hän kannustaa.
Sami Moisio puhui maanantaina 20. marraskuuta Pohjois-Savon liiton järjestämässä Elinvoima koetuksella? Pohjois-Savon suunta aluekehityksen murroksessa -seminaarissa.
Alueellinen noidankehä (kuvassa esitetyt seikat kytkeytyvät toisiinsa eri tavoin). Sotarauta, Makkonen, Moisio, Kurikka (2022)
Seminaarin esitykset
Raportti: Neljä skenaariota Suomen aluekehityksen suunnasta vuonna 2040
Itäisen Suomen kehittämisvisio