Itä- ja Pohjois-Suomen yhteiset edunajamisasiat

Monipaikkaisuuden tunnistaminen lainsäädännössä ja toimenpiteitä sen tukemiseksi

Nykyajalle on ominaista monipaikkainen, liikkuva elämäntapa. Pendelöinti ja etätyöt ovat tätä päivää. Koronakriisi on lisännyt kotimaan matkailua ja vahvistanut monipaikkaisuuden merkityksellisyyttä. Kaupunkiseuduilla asuvat ihmiset ovat halunneet monipaikkaistaa elämäänsä mm. muuttamalla vapaa-ajan asuntoja ympärivuotisiksi sekä varustamalla niitä tietoliikenteen ja energia- ja vesiliittymien avulla toimivammiksi. Tämä mahdollistaa arjen ja työn jakamisen vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon tai kakkosasunnon välillä.

Tämä tilastoissa näkymätön väestö ei näy lainsäädännössä, jossa sidonnaisuus yhteen kotikuntaan on verotuksen, eri palvelujen, järjestelmien ja tilastojen peruslähtökohta. Liikkuva väestö vaikuttaa alueiden elinvoimaisuuteen ja tarpeisiin, mutta se ei näy palveluiden mitoituksessa tai infrastruktuurin kehittämisen perusteissa. Menestyvän maa- ja metsätalouden, korkeatasoisen osaamisen ja niihin liittyvän yritystoiminnan avulla turvataan ruoka- ja energiahuolto maan kaikilla alueilla. Koko Suomen kannalta on elintärkeää pitää yllä palveluita ja taata hyvin toimivat tietoliikenne- ja kulkuyhteydet koko maassa.

Elämän monipaikkaistuminen tulee ottaa huomioon v. 2023 aloittavan uuden hallituksen ohjelmassa ja yleisenä periaatteena kaikilla hallinnonaloilla ja kaikessa lainsäädännössä. Tarvitaan uudenlaisia verotus- ja palveluratkaisuja, joilla turvataan harvaan asuttujen alueiden kuntien elinvoima ja mahdollisuudet järjestää julkisia palveluita. Digitalisaation tuomien mahdollisuuksien myötä e-kuntalaisuus tulee selvittää esimerkiksi Viron mallin mukaan.

Lisäksi tarvitaan myös elinkeinoelämää hyödyttäviä valtakunnallisia päätöksiä, joilla tuetaan harvaan asuttujen alueiden yritysten pärjäämistä. Näitä ovat esimerkiksi investointi- ja palkkatuet ja takausinstrumentit. Yhteisöllisyyttä tukevaa järjestötoimintaa ei pidä kahlita liialla sääntelyllä, vaan yhteiskunnan tulee kannustaa ihmisten omaehtoista toimintaa. Erityisen huomion kohteeksi on otettava vähäliikenteisen tie- ja rataverkon arvo huoltovarmuudelle ja ylipäätään maamme materiaalitaloudelle.

Valtion toimintojen ja julkisten palveluiden alueellinen saatavuus ja vahvistaminen

Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että valtion työtehtäviä organisoidaan monipaikkaisesti ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen. Lisäksi voimassa olevan lainsäädännön (567/2002, 349/2008) mukaan valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamisessa on otettava huomioon olemassa olevat ja kehittyvät osaamis- ja toimintokeskittymät. Keväällä 2020 valmistuneessa alueellistamisen uudistamisen strategiassa esitetään, että valtion läsnäolo alueilla perustuu vastaisuudessa entistä vahvemmin palvelujen ja viranomaisten tehtävien järjestämisen tarpeeseen. Digitaalisuus ja paikkariippumattomaton työ luo uusia mahdollisuuksia työn ja palveluiden joustaville järjestämismuodoille ja asumisen monipaikkaisuudelle.

Valtion läsnäolo korvaa terminä alueellistamisen, ja painotus siirtyy yksittäisten yksiköiden sijoittamisesta palvelutarpeisiin ja uudistuviin toimintamalleihin. Uudet linjaukset eivät saa tarkoittaa sitä, että perinteiseen alueellistamiseen liittyvät mahdollisuudet unohdetaan. Tulevaisuudessa perustettavien valtion yksikköjen, lupatoimintojen sekä tutkimuslaitosten sijoittamisessa ja toimintojen ja tehtävien suunnittelussa on otettava huomioon olemassa olevat ja kehittyvät osaamis- ja toimintokeskittymät, palveluiden tarve sekä toimintaympäristön tuntemus. Toimintojen maantieteellinen sijoittuminen ja hajautetut toiminnot edistävät maan tasa-arvoista alueellista kehitystä ja lisäävät työllisyyttä maan eri osissa. Alueellistamistoimenpiteitä tulee kohdistaa Itä- ja Pohjois-Suomeen niiden osaamiskeskittymien vahvistamiseksi. Myös valtion toimintojen supistusten vaikutukset on huomioitava päätöksissä.

Alueellistamistoimenpiteitä koordinoiva alueellistamisen koordinaatioryhmä pyysi 15.4.2020 kutakin maakunnan liittoa kuvaamaan lyhyesti keskeisimmät osaamis- ja toimintokeskittymänsä sekä tekemään esitykset valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamisesta tai vahvistamisesta maakuntansa alueella. Liittoja pyydettiin priorisoimaan vastauksessaan kolme keskeisintä osaamis- ja toimintokeskittymää sekä näitä tukevaa esitystä valtion yksiköistä tai toiminnoista. Maakuntien tekemät alueellistamisesitykset kytkeytyvät maakunnissa jo ole-massa olevaan osaamiseen ja vahvuuksiin, joita valtion toiminnot täydentäisivät ja omalta osaltaan vahvistaisivat. Alueellisia osaamiskeskittymiä tulee tukea vahvistamalla valtion toimintoja Itä- ja Pohjois-Suomessa maakuntien esitysten mukaisesti. Esitykset tulee huomioida valtion alueellista läsnäoloa suunniteltaessa ja päätöksiä tehtäessä. Lainsäädännön tulee olla alueellistamista mahdollistava, ei rajoittava.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on aiheuttanut EU:n ja Venäjän ja Suomen ja Venäjän taloussuhteiden katkeamisen. Tästä seuraa valtavien materiaalivirtojen kohdistuminen uudelleen sekä erityisesti yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamisen tarve, mihin voimavarat löytyvät hyvin selkeästi maakunnista, niiden osaamiskeskittymistä ja maaseutumaisilta alueilta.

Kattava laajakaistaverkko koko Suomeen monipaikkaisten ja hajautettujen toimintojen ja työn mahdollistamiseksi

Koko Suomeen tulee rakentaa kattava valokuituverkko sekä nostaa yleispalveluvelvoitteen tiedonsiirtonopeutta 100 Mbit/s tasolle. Digitaalisen infrastruktuurin kansallisen strategian 2025 mukaan digitaalinen infrastruktuuri edistää kilpailukykyä ja hyvinvointia mahdollistamalla jo tämän päivän digitaalisten palvelujen laajan käyttöönoton lisäksi tulevaisuuden ilmiöiden hyödyntämisen niin yksityisissä kuin julkisissakin palveluissa. Strategiassa asetettu tavoitetaso on sama kuin EU:n asettama; vuoteen 2025 mennessä tulisi kaikkialla Suomessakin olla saatavilla 100 Mbit/s yhteydet, joiden nopeus on mahdollista nostaa 1 gigabittiin ja myös keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

Valtion talousarviossa tulee turvata valtion tukirahoitus kaikille toteuttamiskelpoisille hankkeille nopeiden valokuituverkkojen rakentamiseksi koko Suomen kattavaksi. Kunnilla ja rakentavilla operaattoreilla tulee olla varmuus jatkaa hankkeita ja kehittää alueensa palveluja suunnittelemallaan tavalla. Verkon rakentamisen vauhdittamista kunnilta vaadittavista kuntaosuuksista on luovuttava, ja tuen on tultava kokonaan valtiolta. Ehdoton vaatimus kuntaosuudesta ei saa asettaa kuntalaisia eriarvoiseen asemaan eikä estää valtion tuen saamista hankkeille. Laajakaistarakentamisen rahoitus on saatava entistä paremmalle tasolle, eri rahoituslähteitä hyödyntäen.

Uudessa kansallisessa laajakaistan valtiontukiohjelmassa tuen taso ja tukikelpoisten kustannusten määritelmien tulee olla samankaltaiset kuin maaseutuohjelman kyläverkkohankkeissa. Infran yhteisrakentamista ja kustannustehokkuutta edistetään velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt ja teleoperaattorit jakamaan tulossa olevat hankkeensa yhteisrakentamisportaalissa siten, että eri toimijat pääsevät mukaan ja vältetään päällekkäinen maankaivuutyö.

Alueellisen lentoliikenteen kehittäminen

Alueellisen lentoliikenteen kehittämisellä vahvistetaan koko maan talouskasvua ja alueiden kansainvälistä saavutettavuutta. Suomen elinkeinoelämän näkökulmasta on erittäin tärkeää, että kaikki Suomen lentoasemat pidetään toiminnassa. Niiden kasvu ja toimintaedellytykset voidaan turvata vain lentoliikennettä kehittämällä. Nopeiden yhteyksien puute aiheuttaa myös riskejä terveydenhuollon, potilasturvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Lentoliikenteen tuoma saavutettavuus on tärkeä edellytys monipaikkaisuuden kehittämiselle.

Alueiden saavutettavuutta tulee kehittää pitkäjänteisesti strategisena kokonaisuutena ja lentoliikennettä tulee tarkastella sekä lentoasemien vaikutusalueiden, lentoyhtiöiden että lentoaseman ylläpitäjien näkökulmista. Tavoitteena on kehittää nykyistä lentoasemaverkostoa ja turvata siihen kuuluvien lentoasemien toimintaedellytykset pitkäjänteisesti. Finnair Oyj:n yksittäisillä päätöksillä ei tule vaarantaa maakuntien elinkeinoelämän vakautta ja toimintaympäristön ennustettavuutta. Liikennöinti on toteutettava markkinalähtöisesti.

Lentoliikenteen kehittämiseen alueilla halutaan panostaa. Alueiden, lentoyhtiöiden ja lentoaseman ylläpitäjän yhteistyötä on parannettu ja etsitty yhdessä kaikkia osapuolia hyödyntäviä toimintamalleja. Tätä työtä on jatkettava systemaattisesti. Nykyisen lentoasemaverkoston toiminnasta ja lentoliikenteen jatkuvuudesta tulisi saada varmuus pitkällä aikajänteellä, jotta alueen elinkeinoja ja lentoyhteyksiä voidaan kehittää suunnitelmallisesti.

Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa on hyvät kasvunäkymät mm. metsä-, teknologia- ja kemianteollisuuden sekä energiatoimialojen, kansainvälisen matkailun ja arktisen kehityksen ansiosta, joten niiden lentokentille kulkevaa lentoliikennettä ei saa päästää häviämään koronavirusepidemian vuoksi. Valtion määrärahalla on vuonna 2021 käynnistetty säännölliset lentoyhteydet viidelle maakuntakentälle.

Samoin on tuettava koko Itä- ja Pohjois-Suomen lentoliikenteen uudistumista, lentokenttien monipuolisempaa käyttöä sekä räätälöidä palvelujärjestelmää niin, että lentoliikennettä voidaan hoitaa myös pienemmällä kalustolla. Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen aloittavan hallituksen ohjelmassa on otettava huomioon sähköisen lentoliikenteen nopea kehitys, jota kohtaan maakunnissa tunnetaan suurta ja aloitteellista kiinnostusta. Jo lähitulevaisuudessa on mahdollista kuljettaa sekä matkustajia että rahtia sähkötoimisilla lentokoneilla. Ne voivat operoida myös reittilentotoiminnan ulkopuolella oleville lentopaikoille, joista monet sijaitsevat vientiteollisuuden tai matkailun kannalta tärkeillä alueille. Valtion on edistettävä mm. Etälennonjohtoa ja turvallisuusjärjestelyjä, että sähköisen lentoliikenteen potentiaali saadaan käyttöön koko maassa.

Kuntien omistamien yrityskiinteistöjen yritystukikelpoisuus

Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetus (651/2014) rajoittaa kuntien omistamien ja osaomistamien kiinteistöjen yritystukikelpoisuutta, kriteerinä yli 25 % omistusosuus. Itä- ja Pohjois-Suomen tarve ns. kuntahallien rakentamiseen ja niissä tehtäville muutoksille johtuu useista tekijöistä: pula yksityisistä pääomista, pienten yritysten tarve keskittää oma rahoituksensa tuotantoprosessin kehittämiseen, tarve luoda työpaikkoja alueen luonnollisten vahvuuksien ja resurssien avulla, talouden uudistuminen jne. Lisäksi voimakkaasti kiristynyt pankkisääntely rajoittaa yritysten rahoitusta. Komission valmistellessa SEUT §§ 107–108 liittyvää muutosta, tuodaan sen tietoon muutostarve: julkisen omistusosuuden asemesta tulisi arvioida alueen kiinteistömarkkinaa, pääomatilannetta ja esimerkiksi kunnallisen kiinteistöyhtiön taseen tai liikevaihdon volyymeja. Asiaa edistetään vuoropuhelulla komission kanssa ja vaikuttamalla v. 2023 jälkeen aloittavan hallituksen ohjelmaan.

Sähkönsiirron kantaverkon vahvistaminen ja kattavuus kaikissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa

Osassa Itä- ja Pohjois-Suomea on alueita ja kokonaisia maakuntia, joiden kannalta Fingridin kantaverkon vahvistamissuunnitelmat eivät ole riittäviä. Tuulivoiman rakentaminen, vetytalous ja muut teollisuuden energiaintensiiviset investoinnit edellyttävät kantaverkon vahvistamista kaikkien IP-alueen maakuntien alueella.

Sähkömarkkinalain uudistuksesta johtuvat seuraukset pitkän verkostoetäisyyden asiakkaille

Sähkömarkkinalain muutoksessa sähkön siirtoverkkojen toimitusvarmuusvaatimuskriteerien saavuttamisaikoja pidennettiin maaseudun osalta 2036 saakka. Sähköverkkojen omistajille sallittua tuottoa alennettiin energiaviraston valvontamalliin tehtävillä muutoksilla. Tämä tarkoittaa investointien hidastumista merkittävästi. Vaikka pitkien asiakaskohtaisten verkostopituuksien yhtiöiden alueilla taajamat ja kaupungit on jo pääosin saatu toimitusvarmuusvaatimusten piiriin, harvaan asuttujen alueiden asukkaat joutuvat odottamaan nykyaikaista toimintavarmaa ja älykästä sähköverkkoa jopa 2040-luvulle.

Yhteiskunnan kaikkia energiatoimintoja sähköistetään, mikä vaatii verkkojen, niiden ohjaamisen ja kunnossapidon kehittämistä kaikkialla. Mm. sähköinen liikenne, hajautettu uusiutuva sähköntuotanto, kysyntäjousto, monipaikkaisuus sekä kotitalouksien ja yritysten energiankäytön optimointi edellyttävät uudenaikaista sähköverkkoa, joka tulisi olla kaikkien suomalaisten saatavilla. Keinoja voivat olla mm. sähköveron Ruotsin malli (alhaisempi sähkövero harvaan asutuilla alueilla), edullisten ja tehokkaiden säävarmuustoimien lisääminen kannustimena valvontamalliin (verkkojen vierimetsien hoito, lumituhojen ennakkotorjunta) ja siirtymäajaksi toimitusvarmuuden osalta kiinteistö- tai pienverkkokohtaiset ratkaisut, joiden merkitys korostuu vallitsevan sähköpulan ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvien ulkoisten uhkien mahdollisuuden kasvaessa. Aihepiiri tulee saada perusteelliseen käsittelyyn seuraavan hallituksen muodostamisen yhteydessä käytävissä neuvotteluissa.

Metsien monikäyttöisyyden varmistaminen ja metsäisten maakuntien näkökulma EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikan säädöskokonaisuudessa

Euroopan unionissa metsäpolitiikka kuuluu jäsenvaltioille. Kuitenkin mm. kauppapolitiikassa, ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa ja maatalouspolitiikassa on unionin yksinomaista tai jaettua toimivaltaa, mikä vaikuttaa metsäpolitiikkaan ja metsien käyttöön. Unionin metsästrategia asettaa puitteita jäsenvaltioiden toiminnalle. Nyt valmistelussa on laaja ”fit for 55”-energia- ja ilmastolakipaketti, jolla pyritään saavuttamaan 55 % päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä. Biodiversiteettikadon torjuminen ja yritysten kestävä rahoitusluokittelu aiheuttavat metsäalalle omia muutosvaatimuksiaan. Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yhteinen metsätyöryhmä tuottaa ja jakaa tutkimukseen perustuvaa tietoa EU- ja valtiotason päättäjille alueen kestävästä metsätaloudesta sekä metsien monimuotoisuuden ja monikäyttöisyyden yhteensovittamisesta. Tietoa tarjotaan aktiivisesti Suomen hallitusneuvotteluihin keväällä 2023 ja Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä puolueille, ehdokkaille ja järjestöille.

Savon ja Karjalan ratojen kehittäminen osana Itärata-kokonaisuutta

Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ovat sitoutuneet Itärata Oy:n hankkeen mukaisiin päätöksiin ja suunnitelmiin. Itärata on Porvoo-oikoradan lisäksi ja ennen kaikkea Savon ja Karjalan ratojen, niitä yhdistävien poikittaisratojen ja edelleen Pohjanlahden rannikolle johtavien (Kontiomäki-Oulu ja Iisalmi-Ylivieska-radat) kokonaisuus, joka on Suomen materiaalitalouden kannalta äärimmäisen tärkeä järjestelmä. Osana Itärata-kokonaisuutta näiden ratojen välityskykyä (kohtaamispaikat, ratapihat, sillat, turvallisuus jne.) parannetaan, jolloin tavaraliikenteen sujuvampi kulku mahdollistaa rata-ajan vapautumista myös nopeammalle henkilöliikenteelle ja pendelöinnille.

Itä- ja Pohjois-Suomen liikenneväylien tehokas yhdistyminen länteen ja pohjoiseen Euroopan ja Arktisiin liikennekäytäviin

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Itämeren heikentynyt turvallisuustilanne asettavat vaatimuksen Suomen “Itämeri-riippumattomista” tehokkaista yhteyksistä. Itä- ja Pohjois-Suomen on valtateiden ja ratojen muodostamalla tehokkaalla ja nykyaikaiseksi rakennetulla väyläverkolla yhdistyttävä nykytilannetta vahvemmin Ruotsin ja Norjan liikenneverkkoon ja erityisesti Norjan Pohjoisiin satamiin. Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen aloittavan hallituksen on panostettava voimakkaasti EU-rahoituksen (CEF, MilMob) saamiseen TEN-verkon ydinverkon lisäksi myös kattavalle verkolle.