Kuntataloustyöryhmä: Hankintalain muutos ei vastaa tarkoitustaan

Pohjois-Savon liiton toteuttaman kyselyn perusteella suurin osa maakunnan kunnista on jo varautunut mahdollisen hankintalain muutoksen vaikutuksiin. Vaikutusten arvioidaan kohdistuvan erityisesti hankintatoimeen sekä ICT-, talous- ja henkilöstö- ja ravitsemuspalveluihin. Kunnat suunnittelevat palvelujen järjestämistä omana tuotantona, yhteishankintoina tai uudelleenkilpailutusten kautta.

Eduskunnan käsittelyssä oleva hankintalain tarkoituksena on varmistaa julkisten varojen tehokas käyttö ja EU:n kilpailusääntöjen toteutuminen. Toteutuessaan laki kuitenkin lisää merkittävästi kuntien kustannuksia ja keskittää markkinat harvoille suurille toimijoille heikentäen samalla kilpailua.

Laki julkisista hankinnoista velvoittaa julkisyhteisöt, kuten valtion, hyvinvointialueet ja kunnat, hankkimaan tarvitsemansa palvelut, tavarat ja urakat pääsääntöisesti kilpailuttamalla. Julkisyhteisöt hankkivat myös laajasti keskeisiä, erikoisosaamista vaativia palveluja – kuten talous- ja henkilöstöhallinnon, ICT-palvelujen ja ravitsemuspalvelujen kokonaisuuksia – niin sanottujen sidosyksiköiden eli in house -yhtiöiden kautta. Omistamalla osuuden tällaisesta yhtiöstä kunta voi hankkia palveluja ilman kilpailutusta.

Petteri Orpon hallitusohjelmassa esitetään julkisen talouden tehostamiseksi ja kilpailun lisäämiseksi, että sidosyksikön käyttö edellyttäisi jatkossa vähintään 10 prosentin omistusosuutta yhtiöstä. Tämä vaatimus sisältyy myös eduskunnassa parhaillaan käsiteltävään hankintalain uudistukseen, joka on herättänyt laajaa ja perusteltua kritiikkiä niin kunnissa kuin asiantuntijakentässä.

Kritiikin keskeinen peruste on se, että vähintään 10 prosentin omistusosuus toteutuu useimmiten vain suurilla toimijoilla, kuten keskuskaupungeilla ja hyvinvointialueilla. Tämän seurauksena ne jäisivät uudistuksen vaikutusten ulkopuolelle, eikä lakiesitys kohdistuisi julkisten hankintojen suurimpiin rahavirtoihin. Esitys ei näin ollen keskeiseltä osin toteuta hallitusohjelman tavoitteita, vaan näyttäytyy sekä ristiriitaisena että käytännön toiminnan kannalta ongelmallisena.

Kunnille ja kuntayhtymille, joiden omistusosuus nykyisissä sidosyksiköissä jää alle 10 prosentin, syntyy tarve järjestää hankintansa uudelleen. Vaihtoehtoina ovat muun muassa uusien yhtiöiden tai kuntayhtymien perustaminen, omistusjärjestelyjen muuttaminen, yhteishankinnat tai palvelujen tuottaminen omana toimintana. Käytännössä kaikki nämä vaihtoehdot lisäävät hallinnollista työtä ja voivat johtaa ratkaisuihin, jotka ovat ristiriidassa lain alkuperäisten tavoitteiden kanssa.

On myös riski, että kehitys johtaa takaisin tilanteeseen, jossa yksittäiset kunnat tai pienet toimijat hankkivat erikoistuneita palveluja hajautetusti. 2000-luvun alussa vastaavassa tilanteessa markkinat keskittyivät harvoille suurille toimijoille, mikä heikensi kilpailua ja loi piirteitä kartellinomaisesta toiminnasta. Markkinoiden keskittyminen vaikeutti kuntien välistä yhteistyötä ja synnytti tarpeettomia raja-aitoja myös julkisen sektorin sisälle. Tämä puolestaan mahdollisti kalliiden lisäpalvelujen myynnin.

Koska valtaosa nykyisten in house -hankintojen volyymista jäisi esityksen mukaan ennalleen, ei ole realistista odottaa, että markkinoille syntyisi merkittävää uutta yksityistä tarjontaa tai aitoa kilpailua. Päinvastoin on olemassa riski, että osaan strategisesti keskeisistä palveluista ei löydy lainkaan tarjoajia. Tällainen kehitys voisi vaarantaa keskeisten julkisten palvelujen jatkuvuuden.

Lakimuutoksen arvioidaan lisäävän kustannuksia merkittävästi sekä aiheuttavan lisätyötä, hallinnollista kuormitusta ja siirtymävaiheen kustannuksia. Näitä syntyisi muun muassa kilpailutuksista, järjestelmämuutoksista, integraatioista ja henkilöstön koulutuksesta. Joillakin toimialoilla markkinat voivat olla puutteelliset tai puuttua kokonaan, mikä voi pakottaa kunnat tuottamaan palvelut itse. Samalla muutos voi hidastaa muuta kehittämistyötä, kun resursseja siirtyy rakenteellisiin muutoksiin.

Uudistus on mittaluokaltaan niin merkittävä, että sen toimeenpano edellyttää riittävän pitkiä siirtymäaikoja. Kunnilla tulee olla mahdollisuus vahvistaa hankintaosaamistaan ja arvioida rauhallisesti eri palveluiden tulevaa markkinaympäristöä.

Erään kunnan toteamus “Ilman hankintalain muutostakin olisimme voineet elää” kuvaa osuvasti kuntakentän yleistä näkemystä.

Kysely toteutettiin Pohjois-Savon 19 kunnalle ajalla 25.2.–13.3.2026. Vastauksia pyydettiin kunnilta, joiden omistusosuus in house -yhtiöissä jää alle 10 prosentin. Kyselyyn vastasi 15 kuntaa.

Lisätietoja: kuntataloustyöryhmän puheenjohtaja Juha Piiroinen puh. 044 758 1403